Leivitys on aiemmin ollut minulle suhteellisen vieras
käsite. Se on aina kuulostanut jotenkin erityisen hienolta, haastavalta tai
turhalta touhulta. Jotakin mitä vain kokit tekevät ainoastaan televisiossa.
Ensimmäisen leivitetyn pihvin maistoin kultani tekemänä. Sinä hetkenä tajusin,
ettei pihviä voi enää syödä ilman leivitystä. En ole nimittäin mikään
pihvi-ihminen. Ainoa pihvimuoto joka on minulle aiemmin kelvannut, on ollut
pallogrillissä grillattu pihvi, joka syödään sellaisenaan ilman mitään
lisukkeita. Luolamiestapaan.
 |
| Maissihiutaleilla leivitetyt pihvit |
Nyt kun olen päässyt sisälle leivityksen ihmeellisen
maailmaan, ei meillä tähän hetkeen mennessä ole syöty yhtäkään pihviä ilman leivitystä.
Kultani yleensä tekee leivityksen korppujauhoilla, mutta viime viikolla pihvejä
tehdessä korppujauhot olivatkin loppuneet. Epätoivon hetkellä päätimme kokeilla
tehdä leivityksen kaapin perälle unohtuneilla maissihiutaleilla. Murskasimme
niitä vain hieman pienemmäksi yleiskoneella. Yllättäen kyllä niistä tuli
mielestäni jopa parempia kuin perinteisesti korppujauhoilla tehden! Pihvit
olivat uskomattoman rapeita, kauniin kullan ruskeita ja meheviä sisältä.
Tästedes minun puolesta meillä tehdään leivitykset ainoastaan
maissihiutaleilla! Kokeilemisen arvoinen vaihtoehto siis. Kultani kanssa
haaveilimme jo valtavasta hampurilaisesta, jossa olisi tällainen pihvi sisällä.
Ehkäpä kokeilemme sellaista joku päivä ja ehkäpä siitä tulisi julkaisemisen
arvoinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti