Uusi Ihana Kanakeitto

Harvoin koen onnistuvani ruoanlaitossa, mikä näkyy myös blogissani, mutta tällä kertaa heti ensimmäisestä maistamisesta olin erittäin tyytyväinen. Siksi haluan jakaa tämän tuulesta temmatun reseptini, joka onnistui heti kerralla. Osittain haluan laittaa sen myös tänne talteen, jotta osaan tehdä tätä vielä uudestaan. Nimesin keiton blogini mukaan, vaikka tämä nyt ei ehkä mikään uusin ja innovatiivisin keitto olekaan, mutta sopiipahan teemaan.

Chileistä huolimatta keitosta ei tullut tulista, joten herkkävatsaisten ei tarvitse pelätä. Seuraavalla kerralla saatan kokeilla lisätä chilit wokkivihannesten joukossa, jolloin maku saattaisi olla voimakkaampi. Tai sitten lisään lisää chiliä. Tulisen ruoan ystävä kun saatan hieman olla.

Uusi Ihana Kanakeitto

500g              broilerin fileesuikaleita

1                    sipuli

3                    valkosipulin kynttä

2                    chiliä

7 dl                vettä

1 tlk               kookosmaitoa (kevyt)

2 dl                riisiä

2                    kasvis- tai

kanaliemikuutiota

1 rkl               currya

1 tl                 kurkumaa

1 pss (450g)  wokkivihanneksia

1) Paista broilerin fileesuikaleet kattilassa tilkan öljyn kera ja lisää paiston loppuvaiheessa myös silputtu sipuli ja chilit sekä puristetut valkosipulin kynnet.

2) Lisää vesi, kookosmaito, riisi, liemikuutiot, mausteet ja anna kiehua 15-20 minuuttia.

3) Paista wokkivihannekset öljyn kera pannussa ja lisää keittoon loppuvaiheessa.

Taikinahirmun laskiainen

Laskiaistiistai kului meillä perinteisesti bullaa syömällä. Mäen laskut jäivät kuitenkin tekemättä tänä laskiaisena, mutta ehkä me selviydymme. Heti kotiin tultua ryhdyin maidon lämmitykseen ja sitä kautta laskiaispullien tekoon. Vielä pullien kohotessa kipaisin nopeasti kaupassa hakemassa kermaa. Eli kiireinen ilta oli kaiken kaikkiaan. Pullan sisään kaiversimme iiiiisot kolot, joihin mahtui paaaljon täytettä. Täytteeksi valitsimme oman maun mukaan kuningatarhilloa tai kirsikkahilloa sekä lisäkkeeksi tuorejuustokermaa. Länttäsin siis kermaan tuorejuustopurkin ja maustoin tomusokerilla.

Tällä kertaa en laita pullaohjetta, sillä minusta tuntuu, että netti pursuaa muutenkin tavallisten pullien ohjeita. Itse taisin valita ensimmäisen vastaan tulevan, sillä en omista omaa pullaohjetta. Tein kuitenkin leipoessani virheen, jonka teen lähes joka kerta kun leivon. Söin aivan liian paljon taikinaa. Olen aivan järjetön taikinahirmu ja joskus joudun tekemään taikinaa hieman isomman määrän, jotta jäljelle jäävää taikinaa on riittävästi itse leivoksiin. Mutta tällä kertaa taikinan syömiseni meni niin pitkälle, että olin koko loppuillan pahoinvoiva. Tämä on toistuva ilmiö, josta en ota koskaan opiksi. Tässä tapauksessa kantapään kautta oppiminen ei auta. Olisikohan tässä lähiseudulla saatavilla taikinasta vieroitukseen erikoistunutta hoitolaitosta?

Leipäkäärö

Tämä resepti on ehdottomasti yksi suosikeistani ja tätä tulee tehtyä säännöllisesti. Reseptin olen ottanut alun perin Pirkka-lehdestä, mutta nykyään näyttäisi siltä, että se löytyy myös Pirkan sivuiltakin. Ainoa haaste tätä tehdessä on kypsyyden arviointi. Itse tykkään, että leipäkäärö jää keskeltä vähän tahmeaksi, sillä silloin se on mehukkaimmillaan, mutta ei tietenkään kuitenkaan raa’aksi. Tästä syystä leipäkäärö meinaa itselläni jäädä helposti raa’aksi, sillä kun leipä näyttää kypsältä, se on jo mennyt kuivaksi. Tarkkuutta siis vaatii. Ainoa vaihtoehto on siis vain leikata käärö, maistaa ja jos se on raakaa, pukata takaisin uuniin folioon käärittynä. Tietenkin on myös niitä pro-kokkaajia, jotka vain onnistuu kerralla.

Alkuperäinen resepti on kahdelle käärölle, mutta itse teen yleensä vain yhden, eli puolitan ohjeen. Täytteen määrät ovat vain suuntaa antavia, joten runsaalla kädellä saa täytteitä viskoa levylle. Myös sitä sinappia kannattaa laittaa ihan kunnolla, vaikka hieman epäilyttäisikin!

Täytetty leipäkäärö (1 kpl)

Taikina

2.5 dl             maitoa

1 pss              kuivahiivaa (tai 25g tuorehiivaa)

1 rkl               siirappia

½ tl                suolaa

1,5 dl             grahamjauhoja

1 dl                kaurahiutaleita

n. 3 dl            vehnäjauhoja

0,25 dl           öljyä

Täyte

n. ½ dl           sinappia

n. 125 g         juustoviipaleita

150 g             kinkkuviipaleita

Pinnalle

1                    kananmuna

                      auringonkukansiemeniä

1) Lämmitä maito n. 45 asteeseen (kädenlämpöistä lämpimämpi) ja lisää siihen jauhoon sekoitettu kuivahiiva. Lisää myös siirappi, suola, kaurahiutaleet ja grahamjauhot.

2) Alusta vehnäjauho taikinaan ja lisää öljy vaivaamisen loppuvaiheessa. Jätä taikina pehmeäksi, eli vältä jauhojen liikakäyttöä.

3) Kohota taikina lämpimässä ja vedottomassa paikassa 20–30 minuuttia.

4) Jauhota alusta hyvin ja kauli taikina suorakaiteiseksi levyksi  (30x40cm).

5) Levitä sinappi taikinan päälle, lisää juustosiivut ja sitten kinkkusiivut tasaisesti koko alueelle. Kääri levy rullalle kapeammasta päästä aloittaen ja jätä saumapuoli alaspäin. Painele käärön päitä hieman kohti keskustaa, jotta päistä tulee siistit. Kohota vielä uudelleen pellillä, n. 15 minuuttia.

6) Voitele käärö munalla, ripottele runsaasti auringonkukansiemeniä pinnalle. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Juustoiset kinkkusarvet

Jälleen jatkuu kaihoisat muistelut teinivuosiin jolloin jotakin pientä leipoilin. Juustosarvia tehtiin ihan kotitaloustunnilla ja tämä oli ensimmäinen tekeleeni, joka keräsi ihmisiltä kehuja. Se oli tietenkin yksi aivan huippuhetkistäni, sillä enhän minä osannut mitään. Tällöin ei vielä kuitenkaan leivontakärpänen iskenyt, sillä tämä tuntui jääneen ainoaksi saavutukseni silloisena hetkenä. Joskus sitä tuntuu tarvitsevan vain sen yhden ihmisen, joka osaa tuoda ne omat hyvät puolet ja vahvuudet esiin. Jo pienikin määrä kehua voi saada paljon aikaan. Ja juuri tästä kertoo Uusi Ihana Elämä.

Mutta jätetään synkistelyt sikseen. Jo pitkään juustosarvia himoinneena, löysin juustosarvien ohjeen jostain internetin syvyyksistä. Reseptin lähteenä ilmoitettiin Kotikokki.net, mutta alkuperäistä reseptiä en kuitenkaan löytänyt. Vaatimuksenani oli löytää jokin ohje, jossa tarvitaan vaivaamista, sillä juuri hyvän vaivauksen seurauksena omista ensimmäisistä juustosarvistani tuli niin muhkeita ja sileitä. Uhrikseni joutui siis tämä ohje, joka löytyi Baking my dream cakes –blogin kautta, ja tottakai siitä tuli hyvää. Ehkä hieman paistoin liikaa, mutta muhkeus ja runsas täyte pelasti tämän herkun kevyesti!

Taikina kannattaa tosiaan vaivata huolellisesti niin lopputuloksen pinnasta tulee ihanan tasainen ja leivoksista muhkeita. Tätä taikinaa ei juurikaan voi vaivata liikaa. Kinkuksi ei mielestäni kannata valita valmiita ”pizzasuikaleita”, jotka loppujen lopuksi maistuvat lauantaimakkaralta. Itse suosin ihan leivänpäälle tarkoitettua halvempaa kinkkua, jonka sitten suikaloin itse puukolla sopivan kokoisiksi suikaleiksi. Maku on parempaa ja usein myös halvempaa kuin valmiit suikaleet. On toki myös hyviä kinkkusuikaleitakin olemassa, mutta usein niiden hinta on jo sitten arvokkaampi.

Juusto-kinkkusarvet (noin 16 kpl)

3 dl                maitoa

2 pss              kuivahiivaa (tai 50g tuorehiivaa)

2 tl                 sokeria

1 tl                 suolaa

1                    kananmuna

n. 10 dl          vehnäjauhoja

150 g             margariinia

Täyte

                      juustoraastetta

                      kinkkusuikaleita

Pinnalle

1                    kananmuna

juustoraastetta

1) Lämmitä maito hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi.

2) Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja (vajaa desi on hyvä) ja sekoita maitoon.

( Muista vähentää jauhojen määrä kokonaismäärästä.)

3) Lisää suola, sokeri ja kananmuna.

4) Alusta loput jauhot ja margariini.

5) Vaivaa taikina pöydällä huolellisesti.

6) Jaa takina kahtia, pyöritä niistä pallot ja kauli niistä halkaisialtaan n. 30 cm ympyrät. Paksuudeltaan ovat noin 1 cm.

7) Leikkaa taikinaan 8 sektoria esimerkiksi pitsaleikkurilla tai vastaavalla.

8) Asettele sektorien leveämpään päähän noin ruokalusikallinen juustoa ja kinkkua. ( Miksei vaikka enemmänkin, kunhan se ei pursuile sarven reunoista)

9) Kääräise sektorit leveämmästä päästä kohti kärkeä ja muotoile ne loivan U:n muotoisiksi.

10) Kohota sarvet lämpimässä paikassa liinan alla 10-15 minuuttia.

11) Voitele kohonneet sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta.

12) Paista sarvet 225 asteessa uunin keskitasolla ja ota pois ennen kuin ne ovat yhtä ruskeita kuin omani ovat.

13) Anna niiden levätä hetki vielä liinan alla.

Juustot loppuivat kesken?

Kaurainen peltileipä

Tein tätä leipää ensimmäistä kertaa kun asuin vielä kotona. Se oli ja on edelleenkin aivan ihanaa vastapaistettuna, kuten monet muutkin leivät. Muistelen, että ajattelin sen olevan parasta leipää jota olin koskaan maistanut. Sittemmin resepti hukkui, sillä se oli jonkin kaurahiutalepaketin kyljessä enkä enää vuosien jälkeen millään muistanut minkä merkkisestä paketista oli kyse. Mutta vihdoin ja viimein löysin tämän reseptin uudelleen! Se olikin Elovena-paketista!

Tämä on jälleen yksi leipäresepti, joka on aivan superhelppo tehdä eikä tarvitse sotkea käsiä! Tämänkertaista leipää, joka näkyy myös kuvissa, vähän tuunasin aiempiin peltileipiini verrattuna. Eli korvasin osan vehnäjauhoista graham-jauhoilla ja osan kaurahiutaleista neljänviljanhiutaleilla. Tällä tavalla saa ainakin kunnon tuhdin leivän, jolla nälkä pysyy pitkään poissa. Vaikkakaan neljänviljanhiutaleilla ei varmaankaan sen kanssa ole mitään tekemistä, mutta halusinpa vähän leikitellä taikinan kanssa. Huomasin taikinaa tehdessä, että se 6 dl vehnäjauhoja oli vähän liikaa, joten yhdessä graham-jauhojen kanssa laitoin 5 dl. Voi olla että tuo graham oli tähä ilmiöön syypää.

Itse tapasin tehdä aiemmin ja tein nytkin niin, että en levittänyt taikinaa aivan koko pellille. Muotoilin sen sijaan leivinpaperin avulla ”valeseinän” joko keskelle peltiä tai 2/3 pellin kohdalle. tällöin leivästä tulee paksumpaa ja näin myös mehevämpää. Jotkut tekevät myös heti suosiolla kaksinkertaisen taikinan ja levittävät sitten koko pellille.

Kaurainen peltileipä

5 dl                vettä

4 dl                kaurahiutaleita

1 pss              kuivahiivaa

1 rkl               sokeria

1 tl                 suolaa

1/2 dl            öljyä

6 dl                vehnäjauhoja

Päälle

1                    muna voiteluun

                      kaurahiutaleita

1) Lämmitä vesi hieman kuumemmaksi kuin kädenlämpöiseksi

2) Lisää hiiva pieneen määrään jauhoja sekoitettuna ja sekoita veden joukkoon

3) Lisää loput aineet, eli suola, sokeri, kaurahiutaleet, jauhot ja öljy viimeisenä

4) Levitä löysähkö taikina pellille, muotoillun leivinpaperin sisään

5) Anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa noin 40 minuuttia

6) Kun leipä on kohonnut, voitele pinta munalla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle

7) Paista leipä 225 asteessa noin 20 minuuttia

Mansikka-raparperi rahkapiirakka

Olen aina ollut suuri fani Mamman marjapiirakalle sen ihanan kostean koostumuksensa vuoksi. En muutenkaan pidä mistään leivoksesta, joka on vähänkään kuivahkoa. Esimerkiksi vain harvoin olen elämäni aikana sanonut, että täytekakku on hyvää. Se usein jää aika kuivakaksi. Mutta asiaan. Halusin siis leipoa jotakin Mamman marjapiirakan tyylistä, joten otin tämän piirakan pohjan ohjeen suoraan siitä ohjeesta. Täytteen sovelsin itse, ja vaikka itse sanonkin, niin aika ihanaa siitä kyllä tuli. Kermaviilin siis korvasin rahkalla ja käytin aitoa vaniljaa vanilliini- tai vaniljasokerin tilalla. Mielestäni jokaisen pitäisi aina käyttää aitoa vaniljaa jos suinkin vain on mahdollista. On se vaan niin hyvää. Sokeria vähän lisäsin enemmän, koska rahkalla on vähän voimakkaampi ja karvaampi maku kuin kermaviilillä. 

Mansikat ja raparperit tulivat minulta pakkasesta ja usein neuvotaankin, että voisi olla hyvä lisätä perunajauhoja pakastemarjoihin, ettei mene piirakka liian veteläksi. Itse kuitenkin yksinkertaisesti valutin ylimääräiset mehut pois ja paiston jälkeen annoin vetäytyä ihan kunnolla. Taisi ainakin tunnin jäähtyä folion alla. Puolikin tuntia olisi varmasti riittänyt hyvin.  Ja aivan täydellistä tuli koostumukseltaan. Yhtään ei valunut mehua leikattaessa, kuten minulla usein käy kun himokkaana isken piirakkaan heti kiinni kun se tulee uunista. Jos on yhtä ahne kuin minä, voi se perunajauho marjojen joukossa olla ihan hyväkin idea. Mansikoita ja raparperia saa ainakin minun puolesta laittaa ihan reilulla kädellä, eli ei haittaa vaikka ylittää ohjeen määrän. Foliota kannattaa pitää piirakan päällä koko jäähtymisen ajan, etteivät reunat kovetu. Käytössäni oli halkaisijaltaan 28 cm piirakkavuoka.

Mansikka-raparperirahkapiirakka

Pohja

100g              voita

1 dl                sokeria

1                    muna

1 ½ dl            vehnäjauhoja

1 dl                1 grahamjauhoja

1 tl                 leivinjauhetta

Täyte

200g              rahkaa

½                   vaniljatanko

0,75 dl           sokeria

1                    muna

n. 200 g         raparperia

n. 200 g         mansikoita

1) Laita uuni lämpiämään 200⁰C

2) Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään (vehnäjauhot, grahamjauhot ja leivinjauhe)

3) Sulata voi ja vatkaa sokeri voin joukkoon

4) Lisää muna ja sekoita kunnolla

5) Lisää kuivat aineet joukkoon

6) Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille

7) Levitä raparperit ja mansikat taikinan päälle ja lisää sokeria

8) Sekoita täytteen aineet keskenään, eli rahka, vaniljatangosta poistetut siemenet, sokeri ja muna. Sekoita hyvin.

9) Lisää täyte mansikoiden ja raparperien päälle tasaisesti.

10) Paista uunissa n. 30 minuuttia.

11) Jos piirakan reunat alkavat tummua liian aikaisin, laita folio piirakan päälle kesken paiston

12) Anna piirakan vetäytyä hyvin paistamisen jälkeen folion alla

Porkkanaa leivässä?

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi leivottua jotakin! Tekosyyksi olen keksinyt koulukiireitä ja opiskelijabudjettia. Tällä kertaa leipomukseni oli erittäin spontaani päähänpisto, sillä sattumoisin olin juuri ostanut ison kasan porkkanoita halvalla ja muutenkin aineita löytyi sopivasti kaapista. Porkkanoita ei tähän leivokseen kylläkään paljoa edes mennyt, mutta johonkin halusin tuhlata niitä edes vähän. Porkkanafocaccio-resepti hyppäsi silmilleni Yhteishyvän Ruoka-liitteestä marraskuu 2013 numerosta ja nälkäisenä halusin välittömästi kokeilla. Ja kun oli kerta niitä porkkanoitakin…

Pahimpaan nälkään focacciosta ei ollut apua, sillä valmistaminen kestää aika pitkään kaikkine kohotuksineen. Resepti on tosiaan Yhteishyvästä, mutta ohjeisiin olen kertonut kuinka sen itse käytännössä tein. Mm. käytin hyväksi porkkanoiden keittoveden sen poisheittämisen sijaan ja tästä syystä vähensin hieman taikinaan lisättävän suolan ja sokerin määrää. Halusin saada keittovedestä kaikki mahdolliset ravinteet mukaan. Varastostani ei sattunut löytymään hiutalesuolaa, joten käytin ihan kidellistä merisuolaa, josta siivilöin suurimmat murikat pois.

Jos haluaa aivan uskomattoman pehmeää ja upean väristä leipää, tässä teille:

Porkkanafocaccia

250g porkkanoita

3½dl vettä    

1 pss kuivahiivaa (tai 25g tuorehiivaa)

1tl suolaa

1 tl sokeria

n. 8dl vehnäjauhoja

4rkl oliiviöljyä

Pinnalle

1rkl oliiviöljyä

ripaus hiutalesuolaa

1) Keitä kuoritut ja paloitellut porkkanat pehmeäksi suolavedessä.

2) Ota pehmenneet porkkanat ja soseuta ne. Säästä keittovesi.

3) Ota talteen otettu keittovesi ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saadaan 3½dl vettä. Jäähdytä tai lämmitä vesi +42 asteiseksi.

4) Lisää veteen porkkanasose, suola, sokeri ja puolet öljystä.

5) Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja alusta jauhot vesiseokseen. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja vähän jopa löysäksi.

6) Kohota taikinaa lämpimässä ja vedottomassa tilassa 45 minuuttia.

7) Sivele loput oliiviöljystä vuokaan (n. 25 x 35cm, itselläni oli n. 20 x 30cm).

8) Valuta taikina vuokaan. Pirskota päälle öljyä ja ripottele lisäksi suolaa.

9) Painele koloja pintaan, jotta focacciaan ei muodostu suuria ilmakuplia.

10) Kohota 15 minuuttia

11) Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 

Maukas vanhanajan kurkkusalaatti

Kaikki herkut, joita saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi, ovat aina (tai ainakin lähes aina) tervetulleita. Näen aina edessäni uuden mahdollisuuden leipoa tai kokata jotain aivan uutta. Ei tule nimittäin ostettua itse kovinkaan usein mitään, mikä on minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Muutenkin olen hurahtanut sesonkiherkkuihin, joten arvata saattoi mitä tuumasin kun ystäväni tarjosi avomaankurkkuja. Joten luentojen ollessa ohi, niin ei kun mars ystäväni autolle, josta hän näitä herkkuja jakeli takakontistaan (lievästi liioitellen). Sain kaksi kurkkua ja taisivat yhteensä painaa lähemmän kilon, joten ne olivat aivan valtavia! Kotiin päästyäni rouskuttelin kurkkua kuorittuna sellaisenaan ja totesin kurkun puolessa välissä, että näiden tuhoamiseen kuluisi aivan liikaa leukalihaksia. Olivathan ne hyviä niinkin, mutta jossain lamppu syttyi että nyt pitäisi kyllä tehdä niille jotain muuta. Kurkku poikki ja loput jäivät odottamaan seuraavaa inspiraatiotani. Mutta nyt itse reseptiin, ja alkuperäisen löytää täältä.

Löysin aika pian internetin ihmeellisestä maailmasta ohjeen kurkkusalaattiin ja välittömästi kun tajusin veden herahtaneen kielelleni, päätin tehdä juurikin sitä. Kurkkusalaattia. Koskaan en kurkkusalaattia ole tehnyt, mutta nyt oli sille täydellinen tilaisuus. Ohje oli tarkoitettu tehtäväksi 1 kilolla avomaankurkkuja, mutta nopean (1½ kurkun) punnituksen jälkeen selvisi että hallussani oli noin 600 grammaa avomaankurkkua. Päätin vain kertoa kaikkien aineiden määrät 0,6 ja homma jatkui.

Kurkkuja ja sipuleita raastaessa tajusin syöneeni itse tehtyä kurkkusalaattia viimeksi tenavana, mutta täysi mysteeri on missä ja milloin tarkalleen. Kuka tätä mystistä kurkkusalaattia oli tehnyt, jäi mysteeriksi, mutta sen tiesin että vetisen kurkun ja tavallisen raastinraudan yhdistelmä teki salaatistani aikalailla muusia. Juuri sellaista kuin olin tenavana syönyt. Blogissa, josta reseptin noukin, oli kaunis kuva siististi raastetuista kurkkusuikaleista ja sai minun muusini hieman kalpenemaan. Mutta edelleenkin lohdutti ajatus siitä, että kyllä se tällaista muusia oli minun lapsuudessanikin.

Vanhanajan kurkkusalaatti

1kg                avomaankurkkuja

300 g             sipulia

1 nippu          tuoretta tilliä

Liemi:

2 dl                etikkaa (väkiviina)

3 dl                sokeria

1-2 rkl           suolaa

1 rkl               sinapin siemeniä

1) Raasta kurkut ja sipulit ja silppua tilli joukkoon.

2) Laita seos purkkiin tai purkkeihin

3) Keitä kiehuvaksi etikka, sokeri, suola ja sinapin siemenet.

4) Kaada kuuma liemi tasan purkkeihin.

5) Sekoittele hieman ja sulje purkki/purkit.

6) Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin valmistumaan.

Käyttämässäni ohjeessa ei ollut mainintaa, missä vaiheessa sinapin siemenet laitetaan mukaan. Päättelin omassa pienessä päässäni että ehkä ne maut lähtee paremmin liikkeelle, jos ne laitetaan muiden aineiden kanssa kiehahtamaan. Tiedä sitten mikä on oikeaoppinen tekniikka, mutta oikein hyvin toimi.

Texmex-piirakka

Sain tänään rakkaan ystävän kylään, jonka kunniaksi leivoin suolaisen piirakan. Koskaan elämässä en ole tehnyt suolaista piirakkaa, mutta tänään koitti sellainen päivä! Syy miksi en ole aiemmin leiponut suolaista piirakkaa, johtuu todennäköisesti siitä, että koen makeiden leivosten leipomisen enemmän vahvuudekseni. Siitä huolimatta tästä piirakasta tuli kyllä niin hyvää, ettei sen syömistä meinannut osata lopettaa.

Texmex-piirakka

Reseptiin törmäsin jo aiemmin selatessani lahjaksi saamaani Kinuskikissan kirjaa, jossa oli resepti Texmex-kanapiirakkaan (resepti löytyy myös Kinuskikissan omilta sivuilta). Kaikki ruoat mihin liittyy vähänkin texmex saa veden herahtamaan kielelleni. Oli siis vain ajan kysymys milloin kyseisen piirakan aioin leipoa. Jostain syystä kuitenkin omasta mielestäni jauheliha sopii paremmin texmex ruokiin kuin kana ja sattumalta pakkasesta löytyi jauhelihaa, joten tein hieman muunnellun version piirakasta. 

Texmex-piirakka

Pohja:

3 dl                vehnäjauhoja

1½ dl             ruisjauhoja

½ tl                suolaa

150 g             margariinia

½ dl               vettä

Täyte:

400-500g       jauhelihaa

1                    punainen paprika

1                    sipuli

1                    valkosipulin kynsi

(tai 1 tl          valkosipulimurskaa)

1 pss              texmex mausteseosta

1-2 tl             cayannepippuria

200 g             valkosipulituorejuustoa

200 g             ranskankermaa

2                    munaa

2 dl                juustoraastetta

1) Sekoita jauhot ja suola.

2) Paloittele margariini ja nypi se jauhojen joukkoon kunnes kaikki jauho on sekoittuneena.

3) Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

4) Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

5) Suikaloi paprika ja pilko sipuli.

6) Paista jauheliha kypsäksi ja lisää suikaloitu paprika, pilkottu sipuli ja lopuksi puristettu tai raastettu valkosipuli.

7) Lisää mausteseos ja cayannepippuri.

8) Sekoita valkosipulituorejuusto, ranskankerma ja munat omassa astiassaan ja lisää joukkoon jauheliha lisukkeineen. Sekoita.

9) Kaada valmis täyte piirakkavuokaan ja lisää päälle juustoraaste.

10) Paista piirakkaa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Mausteita säädin enemmän omaan makuun sopivaksi. Texmex-jauheseos on tarkoitettu tortillojakin syödessä käytettäväksi kokonaan, joten mielestäni se on vähimmäismäärä mausteeksi. Texmex-ruoathan ovat, ainakin omasta mielestäni, mausteisia ellei jopa tulisia. Koska ranskankerma ja tuorejuusto miedontavat mausteseoksen makua, näin tarpeelliseksi lisätä vähän ytyä. Siksi käytin cayannepippuria. Lisäksi voisi lisätä myös chilijauhetta jos haluaa todella makua mukaan. Tällä reseptillä ei kuitenkaan tullut mitenkään tulinen, mutta makua ainakin löytyi ihanasti. Tämä sopii siis erinomaisesti myös ei-tulisen ystäville.

Olen joskus syönyt leivällä valkosipulituorejuustoa, eikä siinä mielestäni valkosipuli maistu mitenkään hurjasti, joten lisäsin vielä 1 tl valkosipulimurskaa. Joissakin resepteissä käytetään kahtakin. Juustona piirakan päällä käytin mozzarellajuustoa, mutta myös edamjuusto käy erittäin hyvin.

Piirakka menossa uuniin

Oman juustoni väri muuttui jo 20 minuutin paistamisen jälkeen, mutta vähän foliota päälle loppupaistoajaksi niin hyvää tuli. Jouduin myös paistamaan piirakkaa jopa 50 minuuttia, sillä pohja ei meinannut paistua kunnolla. Syynä kuitenkin ihan oma uunini ja uuniritilän virkaa toimittavan uunipellin. Lisävinkkinä suosittelen kokeilemaan jalapenoa lisätäytteenä. Siitä saa mukavaa vivahdetta ja lisäpotkua piirakkaan. Itse ainakin kokeilen seuraavalla kerralla!

Kinuskinen pähkinäunelma

Jos tykkään jäätelökioskin pallojäätelöstä nimeltään Kinuski-pähkinä, tykkäät varmasti tästä kastikkeesta, joka on taivaallista vaniljajäätelön kanssa! Tämä on minun tämänhetkinen suosikkini jäätelön päällä ja niin helppo!

Kinuski-pähkinä-kastike

2 dl kermaa

1 dl sokeria

1 dl siirappia

1 tl vaniljasokeria

3,5 dl rouhittuja pähkinöitä

1) Mittaa kerma, hienosokeri ja siirappi teflonkattilaan kuumenemaan ja anna kiehua.

2) Keitä kastiketta 10-15 minuuttia välillä sekoittaen kunnes kastike alkaa hieman saostua.

3) Nosta kattila pois levyltä jäähtymään ja sekoita joukkoon vaniljasokeri.

4) Lisää kastikkeeseen rouhitut pähkinät.

Itse käytin vispikermaa, mutta sekä kuohu- että vispikerma käyvät yhtä hyvin. Kuohukerma sakenee vain vähän nopeammin, noin 5-10 minuutissa. Pähkinänä käytin kokonaisia manteleita, jotka itse rouhin mieleiseni kokoisiksi. Vaihtoehtoisesti voi ostaa suoraan myös mantelirouhetta tai muuta pähkinää. Pekaanipähkinä sopisi myös todella hyvin, mutta opiskelijabudjetilla mentiin manteleilla (manteleja yhtään väheksymättä).

Kastikkeesta tulee noin 14 annosta, mutta jos käyttää valmista kinuskikastiketta (joka ei todellakaan ole yhtä hyvää kuin itse tehty) tai jos on valmistanut jääkaappiin valmiiksi pelkkää kinuskikastiketta, ja haluaa tehdä vain itselleen yksittäisen annoksen (kuten itse teen) niin tässä valmiit määrät:

Kinuski-pähkinä-kastiketta jäätelön kera

1 rkl kinuskikastiketta (+ ½ rkl koristeluun)

0,25 dl rouhittuja pähkinöitä

annos vaniljajäätelöä

1)  Mittaa kinuskikastike ja rouhitut pähkinät pieneen astiaan, esimerkiksi juomalasiin ja sekoita.

2)  Annostele jäätelö tarjoiluastiaan ja lisää kinuski-pähkinä-kastike jäätelön päälle.

3)   Koristeeksi voit lisätä vielä pelkkää kinuskikastiketta jäätelön päälle.

Jos käytät aiemmin valmistettua kinuskikastiketta jääkaapista, voi se olla aika kovaa ja tahmeaa. Tähän auttaa kun vähän sulattaa mikron sulatusteholla kastike jälleen notkeaksi. Jäätelön päällä se jähmettyy uudelleen ihanan tahmeaksi.