Porkkanaa leivässä?

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi leivottua jotakin! Tekosyyksi olen keksinyt koulukiireitä ja opiskelijabudjettia. Tällä kertaa leipomukseni oli erittäin spontaani päähänpisto, sillä sattumoisin olin juuri ostanut ison kasan porkkanoita halvalla ja muutenkin aineita löytyi sopivasti kaapista. Porkkanoita ei tähän leivokseen kylläkään paljoa edes mennyt, mutta johonkin halusin tuhlata niitä edes vähän. Porkkanafocaccio-resepti hyppäsi silmilleni Yhteishyvän Ruoka-liitteestä marraskuu 2013 numerosta ja nälkäisenä halusin välittömästi kokeilla. Ja kun oli kerta niitä porkkanoitakin…

Pahimpaan nälkään focacciosta ei ollut apua, sillä valmistaminen kestää aika pitkään kaikkine kohotuksineen. Resepti on tosiaan Yhteishyvästä, mutta ohjeisiin olen kertonut kuinka sen itse käytännössä tein. Mm. käytin hyväksi porkkanoiden keittoveden sen poisheittämisen sijaan ja tästä syystä vähensin hieman taikinaan lisättävän suolan ja sokerin määrää. Halusin saada keittovedestä kaikki mahdolliset ravinteet mukaan. Varastostani ei sattunut löytymään hiutalesuolaa, joten käytin ihan kidellistä merisuolaa, josta siivilöin suurimmat murikat pois.

Jos haluaa aivan uskomattoman pehmeää ja upean väristä leipää, tässä teille:

Porkkanafocaccia

250g porkkanoita

3½dl vettä    

1 pss kuivahiivaa (tai 25g tuorehiivaa)

1tl suolaa

1 tl sokeria

n. 8dl vehnäjauhoja

4rkl oliiviöljyä

Pinnalle

1rkl oliiviöljyä

ripaus hiutalesuolaa

1) Keitä kuoritut ja paloitellut porkkanat pehmeäksi suolavedessä.

2) Ota pehmenneet porkkanat ja soseuta ne. Säästä keittovesi.

3) Ota talteen otettu keittovesi ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saadaan 3½dl vettä. Jäähdytä tai lämmitä vesi +42 asteiseksi.

4) Lisää veteen porkkanasose, suola, sokeri ja puolet öljystä.

5) Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja alusta jauhot vesiseokseen. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja vähän jopa löysäksi.

6) Kohota taikinaa lämpimässä ja vedottomassa tilassa 45 minuuttia.

7) Sivele loput oliiviöljystä vuokaan (n. 25 x 35cm, itselläni oli n. 20 x 30cm).

8) Valuta taikina vuokaan. Pirskota päälle öljyä ja ripottele lisäksi suolaa.

9) Painele koloja pintaan, jotta focacciaan ei muodostu suuria ilmakuplia.

10) Kohota 15 minuuttia

11) Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 

Maukas vanhanajan kurkkusalaatti

Kaikki herkut, joita saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi, ovat aina (tai ainakin lähes aina) tervetulleita. Näen aina edessäni uuden mahdollisuuden leipoa tai kokata jotain aivan uutta. Ei tule nimittäin ostettua itse kovinkaan usein mitään, mikä on minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Muutenkin olen hurahtanut sesonkiherkkuihin, joten arvata saattoi mitä tuumasin kun ystäväni tarjosi avomaankurkkuja. Joten luentojen ollessa ohi, niin ei kun mars ystäväni autolle, josta hän näitä herkkuja jakeli takakontistaan (lievästi liioitellen). Sain kaksi kurkkua ja taisivat yhteensä painaa lähemmän kilon, joten ne olivat aivan valtavia! Kotiin päästyäni rouskuttelin kurkkua kuorittuna sellaisenaan ja totesin kurkun puolessa välissä, että näiden tuhoamiseen kuluisi aivan liikaa leukalihaksia. Olivathan ne hyviä niinkin, mutta jossain lamppu syttyi että nyt pitäisi kyllä tehdä niille jotain muuta. Kurkku poikki ja loput jäivät odottamaan seuraavaa inspiraatiotani. Mutta nyt itse reseptiin, ja alkuperäisen löytää täältä.

Löysin aika pian internetin ihmeellisestä maailmasta ohjeen kurkkusalaattiin ja välittömästi kun tajusin veden herahtaneen kielelleni, päätin tehdä juurikin sitä. Kurkkusalaattia. Koskaan en kurkkusalaattia ole tehnyt, mutta nyt oli sille täydellinen tilaisuus. Ohje oli tarkoitettu tehtäväksi 1 kilolla avomaankurkkuja, mutta nopean (1½ kurkun) punnituksen jälkeen selvisi että hallussani oli noin 600 grammaa avomaankurkkua. Päätin vain kertoa kaikkien aineiden määrät 0,6 ja homma jatkui.

Kurkkuja ja sipuleita raastaessa tajusin syöneeni itse tehtyä kurkkusalaattia viimeksi tenavana, mutta täysi mysteeri on missä ja milloin tarkalleen. Kuka tätä mystistä kurkkusalaattia oli tehnyt, jäi mysteeriksi, mutta sen tiesin että vetisen kurkun ja tavallisen raastinraudan yhdistelmä teki salaatistani aikalailla muusia. Juuri sellaista kuin olin tenavana syönyt. Blogissa, josta reseptin noukin, oli kaunis kuva siististi raastetuista kurkkusuikaleista ja sai minun muusini hieman kalpenemaan. Mutta edelleenkin lohdutti ajatus siitä, että kyllä se tällaista muusia oli minun lapsuudessanikin.

Vanhanajan kurkkusalaatti

1kg                avomaankurkkuja

300 g             sipulia

1 nippu          tuoretta tilliä

Liemi:

2 dl                etikkaa (väkiviina)

3 dl                sokeria

1-2 rkl           suolaa

1 rkl               sinapin siemeniä

1) Raasta kurkut ja sipulit ja silppua tilli joukkoon.

2) Laita seos purkkiin tai purkkeihin

3) Keitä kiehuvaksi etikka, sokeri, suola ja sinapin siemenet.

4) Kaada kuuma liemi tasan purkkeihin.

5) Sekoittele hieman ja sulje purkki/purkit.

6) Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin valmistumaan.

Käyttämässäni ohjeessa ei ollut mainintaa, missä vaiheessa sinapin siemenet laitetaan mukaan. Päättelin omassa pienessä päässäni että ehkä ne maut lähtee paremmin liikkeelle, jos ne laitetaan muiden aineiden kanssa kiehahtamaan. Tiedä sitten mikä on oikeaoppinen tekniikka, mutta oikein hyvin toimi.

Texmex-piirakka

Sain tänään rakkaan ystävän kylään, jonka kunniaksi leivoin suolaisen piirakan. Koskaan elämässä en ole tehnyt suolaista piirakkaa, mutta tänään koitti sellainen päivä! Syy miksi en ole aiemmin leiponut suolaista piirakkaa, johtuu todennäköisesti siitä, että koen makeiden leivosten leipomisen enemmän vahvuudekseni. Siitä huolimatta tästä piirakasta tuli kyllä niin hyvää, ettei sen syömistä meinannut osata lopettaa.

Texmex-piirakka

Reseptiin törmäsin jo aiemmin selatessani lahjaksi saamaani Kinuskikissan kirjaa, jossa oli resepti Texmex-kanapiirakkaan (resepti löytyy myös Kinuskikissan omilta sivuilta). Kaikki ruoat mihin liittyy vähänkin texmex saa veden herahtamaan kielelleni. Oli siis vain ajan kysymys milloin kyseisen piirakan aioin leipoa. Jostain syystä kuitenkin omasta mielestäni jauheliha sopii paremmin texmex ruokiin kuin kana ja sattumalta pakkasesta löytyi jauhelihaa, joten tein hieman muunnellun version piirakasta. 

Texmex-piirakka

Pohja:

3 dl                vehnäjauhoja

1½ dl             ruisjauhoja

½ tl                suolaa

150 g             margariinia

½ dl               vettä

Täyte:

400-500g       jauhelihaa

1                    punainen paprika

1                    sipuli

1                    valkosipulin kynsi

(tai 1 tl          valkosipulimurskaa)

1 pss              texmex mausteseosta

1-2 tl             cayannepippuria

200 g             valkosipulituorejuustoa

200 g             ranskankermaa

2                    munaa

2 dl                juustoraastetta

1) Sekoita jauhot ja suola.

2) Paloittele margariini ja nypi se jauhojen joukkoon kunnes kaikki jauho on sekoittuneena.

3) Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

4) Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

5) Suikaloi paprika ja pilko sipuli.

6) Paista jauheliha kypsäksi ja lisää suikaloitu paprika, pilkottu sipuli ja lopuksi puristettu tai raastettu valkosipuli.

7) Lisää mausteseos ja cayannepippuri.

8) Sekoita valkosipulituorejuusto, ranskankerma ja munat omassa astiassaan ja lisää joukkoon jauheliha lisukkeineen. Sekoita.

9) Kaada valmis täyte piirakkavuokaan ja lisää päälle juustoraaste.

10) Paista piirakkaa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Mausteita säädin enemmän omaan makuun sopivaksi. Texmex-jauheseos on tarkoitettu tortillojakin syödessä käytettäväksi kokonaan, joten mielestäni se on vähimmäismäärä mausteeksi. Texmex-ruoathan ovat, ainakin omasta mielestäni, mausteisia ellei jopa tulisia. Koska ranskankerma ja tuorejuusto miedontavat mausteseoksen makua, näin tarpeelliseksi lisätä vähän ytyä. Siksi käytin cayannepippuria. Lisäksi voisi lisätä myös chilijauhetta jos haluaa todella makua mukaan. Tällä reseptillä ei kuitenkaan tullut mitenkään tulinen, mutta makua ainakin löytyi ihanasti. Tämä sopii siis erinomaisesti myös ei-tulisen ystäville.

Olen joskus syönyt leivällä valkosipulituorejuustoa, eikä siinä mielestäni valkosipuli maistu mitenkään hurjasti, joten lisäsin vielä 1 tl valkosipulimurskaa. Joissakin resepteissä käytetään kahtakin. Juustona piirakan päällä käytin mozzarellajuustoa, mutta myös edamjuusto käy erittäin hyvin.

Piirakka menossa uuniin

Oman juustoni väri muuttui jo 20 minuutin paistamisen jälkeen, mutta vähän foliota päälle loppupaistoajaksi niin hyvää tuli. Jouduin myös paistamaan piirakkaa jopa 50 minuuttia, sillä pohja ei meinannut paistua kunnolla. Syynä kuitenkin ihan oma uunini ja uuniritilän virkaa toimittavan uunipellin. Lisävinkkinä suosittelen kokeilemaan jalapenoa lisätäytteenä. Siitä saa mukavaa vivahdetta ja lisäpotkua piirakkaan. Itse ainakin kokeilen seuraavalla kerralla!

Kinuskinen pähkinäunelma

Jos tykkään jäätelökioskin pallojäätelöstä nimeltään Kinuski-pähkinä, tykkäät varmasti tästä kastikkeesta, joka on taivaallista vaniljajäätelön kanssa! Tämä on minun tämänhetkinen suosikkini jäätelön päällä ja niin helppo!

Kinuski-pähkinä-kastike

2 dl kermaa

1 dl sokeria

1 dl siirappia

1 tl vaniljasokeria

3,5 dl rouhittuja pähkinöitä

1) Mittaa kerma, hienosokeri ja siirappi teflonkattilaan kuumenemaan ja anna kiehua.

2) Keitä kastiketta 10-15 minuuttia välillä sekoittaen kunnes kastike alkaa hieman saostua.

3) Nosta kattila pois levyltä jäähtymään ja sekoita joukkoon vaniljasokeri.

4) Lisää kastikkeeseen rouhitut pähkinät.

Itse käytin vispikermaa, mutta sekä kuohu- että vispikerma käyvät yhtä hyvin. Kuohukerma sakenee vain vähän nopeammin, noin 5-10 minuutissa. Pähkinänä käytin kokonaisia manteleita, jotka itse rouhin mieleiseni kokoisiksi. Vaihtoehtoisesti voi ostaa suoraan myös mantelirouhetta tai muuta pähkinää. Pekaanipähkinä sopisi myös todella hyvin, mutta opiskelijabudjetilla mentiin manteleilla (manteleja yhtään väheksymättä).

Kastikkeesta tulee noin 14 annosta, mutta jos käyttää valmista kinuskikastiketta (joka ei todellakaan ole yhtä hyvää kuin itse tehty) tai jos on valmistanut jääkaappiin valmiiksi pelkkää kinuskikastiketta, ja haluaa tehdä vain itselleen yksittäisen annoksen (kuten itse teen) niin tässä valmiit määrät:

Kinuski-pähkinä-kastiketta jäätelön kera

1 rkl kinuskikastiketta (+ ½ rkl koristeluun)

0,25 dl rouhittuja pähkinöitä

annos vaniljajäätelöä

1)  Mittaa kinuskikastike ja rouhitut pähkinät pieneen astiaan, esimerkiksi juomalasiin ja sekoita.

2)  Annostele jäätelö tarjoiluastiaan ja lisää kinuski-pähkinä-kastike jäätelön päälle.

3)   Koristeeksi voit lisätä vielä pelkkää kinuskikastiketta jäätelön päälle.

Jos käytät aiemmin valmistettua kinuskikastiketta jääkaapista, voi se olla aika kovaa ja tahmeaa. Tähän auttaa kun vähän sulattaa mikron sulatusteholla kastike jälleen notkeaksi. Jäätelön päällä se jähmettyy uudelleen ihanan tahmeaksi.

Suklaa-karpalo Cookies

Pitkän tauon jälkeen tuli vihdoin leivottua jotakin. Nimittäin aivan ihania cookieseja. Tällä kertaa leivokset menivät työkavereiden iloksi harjoitteluni päätteeksi. 

Cookies

Sisällöksi valitsin maitosuklaan, valkosuklaan ja lisäksi, joidenkin makuun ehkä hieman erikoisen, kuivatun karpalon. Karpalo tuo omalla tavallaan aavistuksen raikkautta ja eksoottisuutta cookieseihin, jotka itsessään ovat todella makeita. Ovat toki taivaallisia ihan ilman karpaloakin, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla edes kerran kuivatuilla karpaloilla. Jotkut tykkäävät käyttää karpalon sijaan esimerkiksi pähkinää, mutta itse en ole mikään pähkinän suurin ystävä, joten siksi kokeilin karpaloa. Ja onneksi kokeilin.

Suklaana käytin tosiaan ihan tavallista maitosuklaata leivontasuklaan sijaan ja lisänä valkosuklaata, joka sopii uskomattoman hyvin cookieseihin. Leivontasuklaa saa cookiesit maistumaan vähän kaupasta ostetuilta. Erilaisia suklaita kannattaa kokeilla. Itse kokeilin kerran suklaakrokanttia ja oli muuten aika hyvä myös. Valkosuklaa minulla on yleensä aina lisänä. Mutta tässä nyt aivan ensimmäistä kertaa blogissani julkaisen leipomukseni ohjeen, joka on sovellettu Nestle Toll House Cookies –ohjeesta. Cookieseja tulee noin 20 kappaletta. Olkaapa hyvät:

Suklaa-karpalo Cookies

2,5 – 3 dl       vehnäjauhoja

½ tl                ruokasoodaa

½ tl                suolaa

100 g             voita

1 dl                sokeria

1 dl                fariinisokeria

1 tl                 vaniljasokeria

1                    kananmuna

1,5 dl             maitosuklaata

1,5 dl             valkosuklaata

1 dl                kuivattuja karpaloita

1) Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

2) Pilko suklaat n. 1cmX1cm kokoisiksi paloiksi. Määrän kanssa saa olla runsaskätinen; mitä enemmän, sitä parempaa.

3) Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda ja suola keskenään omassa astiassaan. Jauhojen määrää muuntelemalla tulee hieman erilaisia cookiesja. Itse tykkään joskus vähän ohuemmista, rapeammista ja tahmeista, jolloin laitan vähän vähemmän jauhoja. Joskus sitten paksummista ja pehmeämmistä, jolloin laitan jauhoja vähän enemmän.

4) Vaahdota toisessa astiassa pehmennetty voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri (eivät varsinaisesti vaahtoudu, mutta pehmeän kermamaiseksi tulisi tulla).

5) Sekoita muna hyvin voi-sokeri -seokseen.

6) Lisää vehnäjauheseos voi-sokeri-muna -seokseen vähän kerrallaan.

7) Lisää suklaat ja kuivatut karpalot ja sekoita kevyesti.

8) Tee reilun puolen tai kokonaisen ruokalusikallisen kokoisia nokareita leivinpaperille. Muista jättää aika paljon tilaa nokareiden välille, sillä leviävät uunissa aikalailla.

9) Paista cookieseja n. 8-15 minuuttia uunin keski- tai yläosassa riippuen uunista. Kannattaa seurata tiiviisti cookiesien paistumista. Heti kun alkaa vähänkin tulla väriä, alkavat ne olla jo valmiita. Omaan silmään saattavat näyttää jopa hieman raaoilta keskeltä, mutta sen ansiosta cookiesit jäävät ihanan pehmeiksi ja tahmeiksi. Vältä siis ylipaistamista.

10) Anna jäähtyä rauhassa huoneenlämmössä. Ovat nimittäin parhaita jäähtyneinä. Älä kuitenkaan yritä jouduttaa jäähtymistä laittamalla viileään kuten itse kerran fiksuna tyttönä tein. Pinta menee ruman näköiseksi ja cookieseista tulee kovempia.

Pääsiäisherkkuja

Appelsiinilotta

Pääsiäisen kunniaksi täytyi totta kai leipoa jotakin pääsiäisteemaan sopivaa. Päädyin aika perinteiseen vaihtoehtoon, nimittäin appelsiinilottaan. Olen nyt joitakin vuosia peräkkäin leiponut aina appelsiinilottaa, sillä se vain on niin hyvää ja niin pääsiäisen värinenkin. Koskaan muulloin en sitä leivo, koska jostain syystä se kuuluu mielestäni ainoastaan pääsiäiseen. Pitäisi kyllä ruveta useammin leipomaan tätä, sillä kuten sanoin, se on vain niin hyvää. Ja koska se on aika kevyt leivonnainen, tuntuu että sen syömistä ei osaa ollenkaan lopettaa. Ohjeellani tulee myös aina sopivan kokoinen kakku, joten ei montaa ihmistä tarvita sen tuhoamiseksi. Tuhoaisin sen vaikka yksinäni. 

Täytteen sekaan laitoin lisäksi persikanpaloja, vaikka useimmiten täyte on pelkästään rahkaa ja kermaa. Mielestäni persikanpalat tuovat siihen enemmän makua ja ovat kauniin näköisiä kun lottaa leikkaa. Seuraavalle kerralle haaveilin kokeilevani jotain muuta hedelmää. Olisivatkohan appelsiinien tilalla kiivit aika mukavan eksoottinen vaihtoehto?

Appelsiinilotta

Whoopie pie

Whoopie pie

Lauantaina vietettiin porukalla mahdollisesti viimeistä tyttöjen iltaa ennen harjoitteluun lähtöä. Parin viikon päästä on tarkoitus aloittaa ensimmäinen harjoittelu ja koko porukka hajaantuu aikalailla tasaisesti ympäri Suomea. Oli siis erinomainen tekosyy leipoa jotakin jälkiruoaksi ja iltaherkutteluksi. Whoopie pie taitaa olla tällä hetkellä se uusi ja jännittävä juttu. Mainitessani leivoksesta tytöille, sai ajatus paljon kannatusta ja päätin tällaista herkkua sitten loihtia.

Kunnollista reseptiä näille whoopieseille en meinannut löytää. Tai ainakaan sellaista joka itseäni olisi miellyttänyt.  Pohjaosalle löysin ihan ok ohjeen, mutta täytteeseen otin vinkkiä toisenlaisesta keksiohjeesta. Täytteenä yleensä suositaan vaahtokarkkitahnaa tai muuta vaahtokarkkeihin perustuvaa. Se taitaa ollakin alkuperäinen ohje. Itse kun en ole mikään yltiömakeiden leivonnaisten paras ystävä, alkoi tuorejuustopohjainen täyte kuulostaa huomattavasti houkuttelevammalta. Päädyin tekemään täytteen, johon tuli tuorejuustoa, valkosuklaata ja kermaa. Se osoittautui aivan nappivalinnaksi. Olisi voinut olla ehkä vähän vähemmän makea, mutta oikein hyvin sopi täytteeksi.

Whoopie pie

En tiedä millainen alkuperäinen täyte on koostumukseltaan, mutta tykkäsin kun tämä täyte hieman jähmettyi jääkaapissa, joten täyte ei pursunut ulos syödessä. Näin kylläkin kävi kun himoissamme kotona maistelimme heti tuoreeltaan whoopieseja ja syöminen tuntui aivan mahdottomalta kun kaikki täyte pursui ulos. Jostain luin myös ettei whoopieseja kannattaisi täyttää liian aikaisin etukäteen, ettei leivos kostuisi ja menisi löysäksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut tekemääni täytettä vaan leivos pysyi hyvänä koko päivän jääkaapissa säilytettynä. Myös huoneenlämmössä säilyivät hyvänä pitkään. Siitä huolimatta että whoopiesit osoittautuivat aika makeaksi herkuksi, meinasi ainakin itselleni tulla himo niihin. 

Lopussa on myös kuvia tekovaiheesta. Ennen uuniin menoa whoopie näytti kauniin kukkamaiselta pursotettuna. Oletin että se leviäisi uunissa tasaiseksi, kuten netissä oli uhkailtu. No kuinka ollakaan...

Whoopie pie ennen uuniin menoa.

                               

                                  ...tuloksena olikin joulupipareilta näyttäviä leivoksia.

Uunista tullessaan näyttivät hieman joulupipareilta.