Mustikkapannacotta

Koskaan en ole pannacottaa maistellut, mutta kun oli niin nätin näköinen leivos, niin täytyi kokeilla. Alkuperäinen resepti oli vadelmille, mutta olin juuri vähän aikaa sitten kerinnyt tuhoamaan viimeisetkin vadelmat pakkasesta, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät pensasmustikat. Kauan aikaa kyllä mietin että raaskinko käyttää niitä, sillä tykkään aika paljon napostella niitä sellaisenaan. Osan päätin kuitenkin uhrata leivontahimon viedessä voiton.

Mustikkapannacotta mustikkakastikkeella ja keksimuruilla

Pannacottaa tehdessä mietitytti kovasti suuri sokerimäärä, sillä itse en välitä liian makeista leivonnaisista. Sokeasti päätin kuitenkin ohjetta noudattaa, sillä kyseistä herkkua en ollut vielä koskaan tehnyt. Yleensä jos alan soveltamaan uutta leivonnaista tehdessä, ei lopputulos ole kovinkaan imarteleva. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin. Lopputulos oli aivan liian makea makuuni, mustikkaosa jäi liian veteläksi ja vaniljaosa meni liian kovaksi. Onneksi tein lisäksi kirpeämmän mustikkakastikkeen ja keksimurua. Niitä kun pisti paljon samalle lautaselle, oli makuelämys hieman siedettävämpi. Jos teen kyseistä pannacottaa vielä uudestaan, tulen kyllä soveltamaan sitä ihan kunnon kädellä. Mustikkaosan jättäisin kastikkeen tavoin vähän kirpeäksi ja vaniljaosaan laittaisin myös vähemmän sokeria. Tämän voisi tehdä vaikka lasiin ja lasin pohjalle keksimurua. Ai että kun tulisikin sitten hyvää. Ehkäpä joku päivä sellaisen teen.

Vaniljaosaa tehdessä käytin ensimmäistä kertaa aitoa vaniljatankoa. Aina olen salaa haaveillut sellaisen käytöstä, mutta jostain syystä en ole koskaan malttanut käyttää. Tangosta johtuen vaniljaosasta tuli aika ruman keltainen, mutta hieman lohdutti ajatus aidon vaniljan käytöstä. Keksimurut tein hyytelökakun pohjan mukaan, eli keksimuruja ja voita. Keksimuruja murskatessa kokeilin Jamie Oliverin tyyliä, jonka olin nähnyt aiemmin yhdessä hänen miljoonasta ohjelmastaan. Yleiskone olisi ollut kyllä saatavilla murskaamiseen, mutten jaksanut levittää kyseistä konetta. Käärin keksit siis keittiöliinan sisään ja rupesin paukuttamaan pöytää ja välillä väliseinää vasten. Ihan kunnolla voimaa sai käyttää, niin tuli nopeasti hienoa murskaa.